Grand Canyon etc.

Los Angelesista matka jatkui kohti itää Route 66 -tien jälkiä seuraillen. Maisema muuttui hyvin pian rutikuivaksi ja kuumaksi autiomaaksi, jota on nyt riittänyt kahden päivän ajomatkan verran. Kalifornia on vaihtunut Arizonaksi ja vielä New Mexicoksi. Edellisen yön vietimme Flagstaffissa ja nyt majoitumme kaupungissa, jonka nimi kuuluu ehdottomiin suosikkeihini amerikkalaisten paikannimien rikkaassa joukossa: Albuquerque. En tiedä, onko tässä kaupungissa mitään kovin erikoista, mutta kauniilta se näytti, kun laskeuduimme pimeässä moottoritietä pitkän matkaa alaspäin, ja kaupunki hohti valomerenä laaksossa.

Flagstaffista käsin kävimme tutustumassa Amerikan todelliseen must see -paikkaan eli Grand Canyoniin. Halusimme nähdä kanjonin sekä illalla että päiväsaikaan, joten ajoimme sinne hetkeksi jo maanantai-iltana. Se kannatti, sillä auringonlaskussa paikka oli vieläkin upeampi kuin tänään päivänvalossa. Tänään sitten vietimme kanjonilla pidemmän ajan; patikoimme muutaman kilometrin matkan kanjonin reunaa kulkevilla poluilla sekä ajoimme parhaita maisemareittejä kiertävillä busseilla. Pienikin patikkaretki kannatti, sillä paikan ainutlaatuisuuden ymmärsi niin paljon paremmin, kun kuunteli, haisteli ja koki ympäröivää luontoa.

Grand Canyonia on vaikea kuvailla sanoin. Kuvat välittävät melko hyvin sen, mistä on kysymys: kuiva, karu ja jylhä vajoama keskellä erämaata. Kuvista ei kuitenkaan ymmärrä tämän luonnonihmeen valtavuutta, eikä sitä tajua kunnolla edes pikaisella vierailulla: se on yli 400 kilometriä pitkä, leveimmillään lähes 30 kilometriä ja syvimmillään lähes 2 kilometriä. Kun seisoo kanjonin reunalla, yksinkertaisesti mykistyy sen valtavuuden edessä. Ehkä vaikuttavinta ja yllättävintä minulle oli se, että reunalla oli täysin tuuletonta ja rikkumattoman hiljaista. Kanjonia ympäröivä kansallispuisto on valtava, ja sinne katoavat suuretkin turistilaumat niin, että rauhaa riittää.

Seuraavassa muutamia kuvia kanjonilta:


Takana siis kaksi tiukkaa ajopäivää, huomenna edessä jälleen yksi. Tosin ajattelimme nukkua pitkään ja ajella juuri sellaisen matkan, mikä hyvältä tuntuu. Suuntana on joka tapauksessa Texas. Dallasiin tekisi mieli, mutta vielä huomenna sinne tuskin ehdimme.

Lopuksi vielä muutamia tunnelmakuvia tien päältä:


Siirryimme New Mexicoon tultaessa seuraavalle aikavyöhykkeelle, eli eroa Suomeen on nyt -9 tuntia. Siellä on siis aamu nyt, mutta me menetimme yhden tunnin, eli yöunistakin tulee lyhyemmät. Siispä hyvää päivänjatkoa sinne Suomeen, Amerikka nukkuu nyt.

t: Anni