16.6.2010

Motellielämää

New Mexicon osavaltio jäi taaksepäin ja sitä myöten myös autiomaamaisemat. Vanhaa Route 66 -reittiä noudatteleva I 40 -moottoritie johdatti meidät Texasin osavaltion kautta Oklahomaan, Oklahoma Cityyn. Kovin paljoa nähtävää matkan varrella ei ole. Ja ne harvatkin "nähtävyydet" ovat joskus hyvin kliseisiä. Jokin pikkukylä yrittää ottaa kaiken irti esimerkiksi jostain asteroidin tekemästä kraaterista tai sitten jotakin tällaista kuin Amarillossa oleva "Cadillac Ranch".

Cadillac Ranch

Tässä vaiheessa, kun olemme edenneet suunnilleen matkan puoliväliin, on hyvä kertoa kuljettajan näkökulmasta autoilukokemuksia. Takana siis n. 2200 mailia ajamista, suurin osa moottoriteitä pitkin. Moottoritiet ovat pääsääntöisesti kaksikaistaa suuntaansa, aivan kuin Suomessakin. Sen sijaan suurempien kaupunkien liittymissä voi kaistoja olla jopa seitsemän rinnakkain. Opasteet ovat selkeitä, mutta hyvä autonavigaattori on erittäin pätevä apuväline (Meillä lainassa vanhemmiltani TomTom Go950).

Ajaminen ei ole myöskään rankkaa, vaikka etenisi päivässä 450 mailiakin, tiet ovat hyväkuntoisia, perustasoisia taukopaikkoja on tarjolla muutamankymmenen mailin välein. Tietysti ajamiseen vaikuttaa se, että on käytössä pätevä kulkuväline, meillä Chevrolet Tahoe, vm. 2010, 5,3 -litrainen 320 hevosvoimaisella V8 -moottorilla, ei olla vielä keksitty mitään, mitä varustelusta puuttuisi... Auton matkamittarissa oli sen saadessamme vain 2227 mailia, "tavoitteena" siis lähes kolminkertaistaa mailit matkamme aikana...


Nopeusrajoitukset vaihtelevat 60-75 mph, yleisesti liikenne etenee noin 5 mph kovempaa kuin rajoitus on. Liikennekäyttäytyminen on erittäin siistiä, törkeitä ylinopeuksia tai mitään vaaratilanteita ei ole näkynyt. Liikennettä myös valvotaan, Highway Patrolin tai State Trooperin partiot oikeasti näkyvät tien sivussa ja ovat erittäin tehokas pelote. Tietyömaa-alueiden kohdalla muistutetaan erityisesti, että ylinopeudesta saa tuplasakot. Rekkoja on liikenteessä paljon, ne ovat komeita, ja ne kulkevat lujaa, osa jopa 80 mph, eli lähes 130 kmh.

Kaupunkialueella ajamisessa ei ole mitään kovin ihmeellistä, muutamia suomalaiseen liikenteeseen olevia eroja ovat esimerkiksi se, että oikealle saa kääntyä punaisen valon palaessa, tietysti väistämisvelvollisena risteävälle liikenteelle. Yleistä on myös risteykset, jossa on kaikkiin neljään suuntaan STOP-merkit. Näissä risteyksissä ajojärjestys määräytyy niin, että risteykseen ensimmäisenä saapuva ja pysähtyvä saa ajovuoron ensimmäisenä. Myös piha-alueilta poistuttaessa on yleisesti STOP-merkki. Tasa-arvoisia risteyksiä ei siis taida olla, yksinkertaista ja toimivaa.

Näinkin pitkää automatkaa, kun ollaan tekemässä, ei pitkistä moottoritiematkoista selviä ilman useampaa pysähdystä. Motellit tarjoavat hyvän ja siistin taukopaikan aina yöksi. Motelleja on sekä "keskellä ei mitään" että etenkin suurten kaupunkien lähettyvillä. Hinnat eivät ole päätähuimaavia, n. 30 $ / yö / hlö. Sillä summalla saa siistin leveän hyvän jenkkivuoteen, siistin kylpyhuoneen sekä yleensä myös jääkaapin, mikroaaltouunin, kahvinkeittimen yms. "perusjuttuja".

Motellihuoneemme Oklahoma Cityssä

Ja vielä ehkä yksi tärkeä juttu, mikä lomalla on mukavaa, kaunis sää nimittäin. Lämpötila on ollut käytännössä kaiken aikaa n. 80-90 (suunnilleen 25-33 astetta celsiusta) fahrenheitia eli hyvin lämmintä. Kuumimmillaan on lämpömittari näyttänyt 100 fahrenheitiakin (n. 37 celsiusta muistaakseni). Sinistä lähes pilvetöntä taivasta on ollut kiva katsella, joitakin pilvenhattaroita taivaalla silloin tällöin.

Täältä matkamme jatkuu huomenna Texasiin, Dallasiin. Ajomatkaa sinne täältä vain n. 210 mailila. Dallasissa olemme perillä kaksi yötä.

t: Wille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti