27.6.2010

21 päivää, 19 osavaltiota, 7673 kilometriä, 840 litraa bensiiniä

...ja ainakin 1800 valokuvaa! Ja mittaamaton määrä kokemuksia ja muistoja.

Seuraavassa lyhyesti meidän molempien ajatuksia matkan varrelta (lukija voi arvailla, kumpi sanoi mitäkin):

Suihkut: kahdestatoista majapaikastamme kolmessa meillä oli todellisia vaikeuksia saada suihkua toimimaan. Mekanismi oli joka paikassa erilainen, eikä vettä pitkän pohdinnan jälkeenkään kuulunut. Ensimmäisellä kerralla jouduimme peseytymään hieman soveltaen (ja lähtöaamuna huomasimme motellin vastaanotossa ohjeet suihkun käytöstä), toisella kerralla kysyimme respasta apua ja kolmannella saimme suihkun toimimaan toisen kerran kokemuksen perusteella. Loppujen lopuksi saimme oikein hyvät suihkut, mutta ihmetyttää kyllä, miten amerikkalaisetkaan osaavat käyttää suihkuja, kun ne tuntuvat toimivan joka paikassa aivan eri lailla...

Vessat: olivat yleisesti ottaen erittäin hyvin varusteltuja ja siistejä, mikä suomalaiseen standardiin tottuneelle oli iloinen yllätys. Vessoja löytyi helposti joka paikasta, missä kävimme. Ne olivat myös poikkeuksetta maksuttomia. Viemärijärjestelmässä tosin taitaisi olla parantamisen varaa joka puolella maata, sillä pönttö on melkoisen helppo saada tukkoon...

Sängyt: joka paikassa meitä odotti superleveä ja hyvät unet antava jenkkisänky. Ei puhettakaan epämukavista ja löysistä vaahtomuovilötköistä! Peitot tosin olivat hämmentäviä viltti ja lakana -yhdistelmiä...

Kahvilat ja ravintolat: palvelu pelasi nopeasti ja ystävällisesti, ja saimme maukasta ruokaa joka paikassa. Hämmennystä aiheutti tarjoilijoiden jatkuva ravaaminen kyselemässä, onko kaikki varmasti hyvin sekä käytäntö, jonka mukaan palvelupalkkio ei sisälly laskuun. Lisäsimme loppusummaan yleensä n. 10-20 prosenttia päälle, ja ilmeisesti se oli tarpeeksi, koska kukaan ei juossut perään...

Rahankäyttö ja kortilla maksaminen: Hintojen vertaileminen Suomeen nähden ei ollut aina helppoa. Hyllyn reunassa olevaan näennäisesti edulliseen hintaan tulee päälle vero, eikä hintaero enää olekaan kovin suuri sen jälkeen. Kortti kävi maksuvälineenä joka puolella. Suomessa olimme juuri jo oppineet, että pankki-/luottokortin PIN-koodi tulee osata ulkoa, koska sillä varmennetaan maksaminen yhä enenevässä määrin. Täällä kuitenkin oli käytössä sähköinen allekirjoitus kirjoitusalustalle, perinteinen allekirjoitus kuittiin tai ei varmennusta ollenkaan.

Autoilu ja liikenne: Autoilukulttuuri on ystävällinen, tilaa antava, muut liikenteessä olijat huomioiva. Edellä sanottu pätee sekä jalankulkijana että autoilijana liikenteessä ollessa. Suuren ajomäärän huomioon ottaen emme nähneet kuin muutaman törkeän ylinopeuden moottoritiellä, niistäkin kaksi oli vähän matkan päässä poliisin pysäyttäminä. Valvonta siis toimii ja ilmeisesti tiukan valvonnan ansiosta kuri säilyy muutenkin. Tämän matkan jälkeen voin uskoa selviäväni melkein missä vaan auton kanssa. Jälkeen päin ajatellen täytyy todeta ajosuunnan länsirannikolta itään päin olleen oivallinen valinta, sillä ikävästi matalalta illallla häikäisevä aurinko ei ollut ongelmanamme. Matkan päätepiste, Manhattan, oli kyllä ahdistava, selvisimme kuitenkin noin kahdeksan korttelin matkan Keski-Manhattanilla ilman vaaratilanteita. Sunnuntain puolipäivän ajankohta oli ilmeisesti hiljainen verrattuna arkiaamun liikenteeseen.

Manhattan 42. katu Tahoen sisältä kuvattuna

Ihmiset: kohtasimme lähes poikkeuksetta ystävällisiä, avuliaita ja mukavia ihmisiä. Usein sanotaan, että amerikkalainen ystävällisyys on teeskentelyä eikä samalla lailla aitoa kuin vaikka suomalaisten. Luulen kuitenkin, että kyse on enemmänkin tavasta, jolla kussakin kulttuurissa on totuttu kohtelemaan toisia ihmisiä, eikä siten voi yksiselitteisesti sanoa yhden tavan olevan parempi kuin toinen. Meille jäi kuitenkin hyvin lämmin ja miellyttävä kuva tapaamistamme amerikkalaisista.

Yhdysvallat: tunnustan, että minulla on aina ollut vähän negatiivinen kuva Amerikasta maana, jossa suuri osa ihmisistä on tyhmiä ja tietämättömiä, asioihin fanaattisesti suhtautuvia sotahulluja patriootteja. Siksikin odotin tätä matkaa, jotta saisin muodostaa uudelleen kuvani USA:sta. Olinkin yllättynyt siitä, miten vähän mitään totaalisen omituista kohtasimme kolmen viikon aikana, siis mitään sellaista, mikä ei selittyisi normaalina kulttuurierona. Emme tietenkään olleet syvällisemmin tekemisissä amerikkalaisten kanssa tai päässeet kurkistamaan syvemmälle yhteiskuntaan, ja muutenkin kolmen viikon perusteella on mahdotonta sanoa mitään kovin pätevää. Itse ehkä ymmärsin olennaisimpana asiana sen, että amerikkalaisen isänmaallisuuden ja ylpeyden takana ei ole (vain) tietämättömyyttä muusta maailmasta, vaan se perustuu ennen muuta siihen, että amerikkalaisilla on maa, josta he voivat ja saavat oikeasti ollakin ylpeitä.

Lopuksi vielä matkasta yleisesti: olemme erittäin tyytyväisiä matkaan kokonaisuudessaan. Huolellinen etukäteissuunnittelu kannatti - aikataulu piti muttei ollut liian tiukka, ajomatkat olivat sopivan mittaisia, näimme ja koimme ne paikat, jotka halusimme, pysyimme budjetissa ja ennen kaikkea pystyimme nauttimaan matkasta paikan päällä, kun suuntaviivat olivat selvillä. Selvisimme kolme viikkoa (siis ainakin tänne JFK:lle asti) täysin ilman ikävyyksiä - ei kadonneita tavaroita, ei vatsavaivoja, ei mitään! Pieni kurkkukipu ja nenän tukkoisuus (johtunee tehokkaista ilmastointilaitteista joka puolella) vaivasi loppupäivistä, mutta muuten kaikki sujui kerta kaikkiaan loistavasti! Väsyneinä mutta tyytyväisinä ja onnellisina nousemme kohta koneeseen, joka vie meidät ensin yön yli Lontooseen ja siitä sitten huomenna päivällä Helsinkiin.

Upea matka upeassa maassa (upeassa seurassa) - siinä se, lyhyesti ja ytimekkäästi. Nyt on hyvä palata kotiin.


THE END




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti